Eläinsuojelulain uudistusprosessi oli loppusuoralla, kun Sipilä pyysi hallituksensa eroa. Eläinsuojelulain uudistus jäi seuraavalle hallitukselle. Lainvalmistelu on kestänyt jo kahdeksan vuotta. Valmisteluprosessia voi pitää osoituksena demokratian heikosta toiminnasta maatalouteen liittyvissä kysymyksissä.

Suomessa hallitusvallassa on noudatettu koko sadan vuoden itsenäisyyden ajan äänetöntä sopimusta, että keskusta hallitsee maatalousministeriötä. Viimeisten 15 vuoden aikana 11 vuotta on kulunut niin, että keskustalla on maatalousministerin paikka, jäljelle jäävät neljä vuotta keskusta vietti oppositiossa. Edellisen kerran ministeriötä on johtanut muun puolueen kuin keskustan tai kokoomuksen ministeri vuonna 1972. Maa- ja metsätalousministeriötä on myös harvinaisen usein johtanut niin sanottu ammattiministeri. Tämä ministeriön profiloituminen erityisesti keskustalle tarkoittaa myös, että keskustan taustaorganisaatioita kuullaan lainvalmistelussa erityisen tarkasti.

Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliitto MTK on jarruttanut ulostuloissaan kaikkia merkittäviä tuotantoeläinten hyvinvoinnin parannuksia. MTK ilmoitti pitävänsä eduskunnan käsittelyyn meneviä pykäliä ”tarkoituksenmukaisina”, siinä missä eläinjärjestöt olivat pettyneitä esitykseen. Esimerkiksi uusien parsinavetoiden rakentamiskielto, turkistarhauskielto ja porsitushäkkikielto olivat lakiesityksessä jäämässä laista pois.

Valmisteilla oleva laki näytti pitkään lupaavalta. Ministeriön blogissa luvattiin, että laissa lähtökohtana on eläinten itseisarvo ja lajityypillinen käytös. Valmistelun loppusuoralla keskusta vaihtoi ministeriksi MTK:ta lähellä olevan Jari Lepän. Pian vaihdoksen jälkeen lakiluonnoksesta tihkui julkisuuteen ensimmäisiä tietoja, jotka kuulostivat yllättävän paljon MTK:n toiveiden mukaisilta.

Kun lain esitysluonnos julkaistiin, se keräsi lähes 400 lausuntoa, joista valtaosa on kriittisiä luonnosta kohtaan. Lausunnoissa näkyy kansalaismielipide, joka on vastakkainen tuottajajärjestöjen muutosvastarinnan kanssa. Hallituksen esityksen muokkauksessa tätä kansalaisten tahdonilmaisua ei kuultu. Selvästi hallitusta lähellä olevien eturyhmien sana painoi enemmän kuin eläinten hyvinvointia ajavien tahojen.

Eurobarometri vuodelta 2016 osoitti, että suomalaisten asenteet ovat muuttuneet kaikista tutkituista maista eniten eläinten hyvinvoinnille myötämieliseen suuntaan. Suomalaisista 90 prosenttia haluaa, että tuotantoeläimiä suojellaan paremmin, ja luku on kasvanut jopa 23 prosenttiyksikköä vain kymmenessä vuodessa.

Suurten lakihankkeiden onnistumiselle keskeistä on, että ne valmistellaan huomioimalla kansalaismielipide. Suomen poliittisen kulttuurin yksi vahvuus on ollut laajapohjainen valmistelu, joka estää sen, että lakihankkeet avataan joka kerta uudelleen vaalien jälkeen, kuten on tuttua Yhdysvaltojen kaltaisista kaksipuoluejärjestelmistä. Tällä hetkellä tilanne on se, että tutkimustiedon ja kansalaismielipiteen vakavasti ottaminen tarkoittaa, että seuraavan hallituksen on avattava lakiesitys, jotta laissa kuuluvat muidenkin tahojen kuin tuottajajärjestöjen toiveet.

Maa- ja metsätalousministeriö uudisti edellisellä hallituskaudella myös turkisasetusta. Myös tämä työ jäi kesken. Eläinjärjestöt kävelivät ulos turkisasetusta valmistelleesta työryhmästä vuonna 2015, koska asetukseen ei haluttu käytännössä mitään parannuksia eläinten oloihin.

Vuoden 2015 ja nykyhetken välillä on tapahtunut kansainvälisesti paljon. Suomen turkiseläinlainsäädännön kannalta keskeisessä verrokkimaassa Norjassa hyväksytään tänä keväänä turkistarhauksen täyskielto. Norjan lisäksi tarhauskieltoja ovat säätäneet mm. Luxemburg, Belgia, Saksa ja Tšekki. Suomessa tarhattava supikoira on lisätty EU:n vieraslajilistalle. Jättikettuskandaali ja järkyttävät kuvat kannibalistisista minkeistä ovat puhuttaneet kansainvälisessä mediassa. Yhä useammat kansainväliset muotialan brändit, kuten Burberry, Michael Kors, Gucci ja Versace ovat luopuneet turkiksista, tarhauksen eettisten ongelmien vuoksi. Tarhojen määrä on jatkanut laskuaan ja alan taloudelliset vaikeudet ovat syventyneet.

Oleellinen on myös mielipidemittaus viime vuoden lopulta, jonka mukaan 69 % suomalaisista vastustaa nykymuotoista tarhausta. Kyselyssä suosituin vastausvaihtoehto oli, että ”turkistarhausta voidaan jatkaa, jos eläimille tarjotaan huomattavasti lisää tilaa ja mahdollisuuksia toteuttaa lajityypillistä käyttäytymistään”. Kansalaisten näkemys ja kansainvälinen kehitys osoittavat muutosten tarpeen. Muutoksia turkistarhaukseen vaati myös eduskunta hyväksyessään vuonna 2013 mietinnön kansalaisaloitteesta, joka tähtäsi turkistarhauksen kieltoon. Näyttää kuitenkin siltä, että tällaisiin muutosvaateisiin ei kyetä vastaamaan, jos maa- ja metsätalousministeriö pysyy yhtä voimakkaasti tuottajajärjestöjen talutusnuorassa kuin tähän asti.

 

LÄHTEET:
https://www.mtk.fi/ajankohtaista/uutiset/uutiset_2018/fi_FI/elainsuojelulakiuudistus/

https://ec.europa.eu/commfrontoffice/publicopinion/index.cfm/ResultDoc/download/DocumentKy/71349

 

Salla Tuomivaara

Kirjoittaja on yhteiskuntatieteiden tohtori, joka on erikoistunut yhteiskuntatieteelliseen eläintutkimukseen ja oli jäsenenä Eläinsuojelulain uudistuksen ohjausryhmässä 2013–2015 ja turkisasetuksen uudistusta valmistelleessa työryhmässä.